Kävin tänään kiertelemässä kaupoilla etsimässä sykemittaria. Uskoisin että sykemittari tuo myös tuota treeniaktiivisuutta ja intoa harrastukseen. Kauppoja kierrellessä tajusin, että sen verran pieni paikkakunta on kyseessä, että tarjontaa löytyi vain muutaman mallin verran. Netistä olen etukäteen noita selaillut, ja valinta taitaa kohdistua Polarin sykemittariin, siitä syystä että jo noista 150 euron malleista löytyy treeniohjelmat sun muut.

Olen myös miettinyt vaihtoehtoa yhdistää sykemittarin suoraan älypuhelimeen ja sitä kautta saada syketietojen lisäksi tarkkaa analyysia kuljetusta reitista yms. gps-tuen avulla. Huono juttu on vaan se, että sopivaa ohjelmaa ei ole vielä löytynyt. Adidaksen miCoach vaikutti hyvältä, mutta sykemittausta tähän ei saanut mukaan Polarin bluetooth-hihnalla. Täytyy vielä odotella, josko tuo tuki tulisi.

Hyvä ratkaisu voisi olla tuota tukea odotellessa valita jokin halvempi sykemittari, jossa olisi nuo perusominaisuudet. Parashan olisi tietenkin sykemittari, jossa olisi kaikki yhdessä, mutta esimerkiksi Polarin sykemittareiden ominaisuudet vaikuttaisivat häviävän parhaimmissakin malleissa sykevyö+älypuhelin+gps -yhdistelmälle. Mutta tosiana, koska treeni ei tässä vaiheessa nyt mitään ammattilaishommaa ole, niin taitaa tuollainen halvempi malli riittää toistaiseksi.

Tästä alkaa juoksublogi. Lähtötilanne on se, että kuntoni on täysin nolla. Muutaman viikon ajan olen nyt selaillut nettiä ja etsinyt tietoa juoksuharrastuksesta, ja tämän blogin tarkoituksena on toimia kannustimena, että saisin oikeasti joskus lähdettyäkin sinne lenkille. Tarkoituksena on talven aikana lenkkeillä ja ehkä hitusen hiihtää, tosin hiihtohan on nyt junttimaisinta mitä tiedän, joten sepä saattaa jäädä väliin.

Taustatietoina sanottakkoon, että olen 25-vuotias mies ja tupakointia on takana seitsemän vuotta. Tästä tavasta olen yrittänyt parhaani mukaan päästä eroon, mutta helppoa ei tunnu olevan. Tosin mitä olen aikaisemmin lenkillä käynyt, niin liikunta voisi olla hyvä ratkaisu tupakoinni lopettamiseen - jostainhan ne kicksit on saatava, ja kunnon rääkin jälkeen tuntuu siltä että tupakkakaan ei maistu. Ja järkeilin, että koska keuhkot on tätä shittiä joutunut kestämään useamman vuoden, on niiden hapenottokykykin parantunut...? ;)

Fyysisesti en ole kuitenkaan mikään tankki, joten se on ehkä ihan ok lähtökohta. Itseasiassa varmaan melkein alipainoinen. Sellanen nörtti. Tavoitteena on myös parantaa kuntokuurin myötä ruokavaliota jonkin verran, ainakin valmispizzat voisi jättää pois, ja syödä joskus jopa oikeaa ruokaa. Mutta kuitenkin, tästä nyt seuraa varmaan se, että polvet ja muut paikat eivät painon takia mene rikki ihan alkuunsa, muista syistä ehkä. 

Juoksuharrastuksen innoituksena on oikeastaan se, että oloni on melko energiaton. Olen jossain määrin riippuvainen alkoholista, tupakasta, internetistä ja kahvista. Täytyy keksiä joku parempi riippuvuus tilalle, josta saa oikeasti jotain irtikin. Tai sitten lenkkeily tulee vielä lisäksi noihin, mutta se nyt jää nähtäväksi.

Noh, mutta tästä jatketaan. Yritän jaotella blogia jotenkin järkevästi ja pitää postaukset tietyissä rajoissa, joten tämä postaus päättyy about tähän. Semisti OCD-oireisena haluan jaksottaa treenit viikoittain, joten vasta ensi maanantaina mennään. Sitä ennen tulee ainakin muutama postaus jossa noita alkutietoja ja treeniohjelmaa on vähän tarkemmin. Mutta verkkarit on jo hankittu.